364 päivää jäljellä

Tässä vaiheessa on tapana huokaista. Maailman MS-päivä 2012 on takanapäin. Kaikki meni hyvin. Kesän tuloa enteilevä sää sai ihmiset hyvälle tuulelle. Väkeä oli paljon liikkeellä.

"Kiitos", kuului monesta suusta. "Teette hyvää työtä", kannusti moni. "Minunkin tuttava sairastaa", avautui joku. "Asia on hyvin läheinen ja Masku on tullut tutuksi vuosien varrella" kertoi vastaan tullut naishenkilö. Ensikohtaaminen, joka toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi. "Ei ole minun päiväni" tokaisi kiireinen nuori mies. Vastaan ei tullut ainuttakaan kielteistä kommenttia. Ihmisten tietoisuus MS-sairaudesta on tällä otoksella varsin hyvä.

Tällainen työ palkitsee tekijänsä välittömästi. Tästä on hyvä jatkaa ja laskea päiviä 2013 järjestettävään Maailman MS-päivään, johon on vajaa vuosi aikaa!

Leppoisaa kesää!

H-hetki

Viimeisten tarkistusten ja varmistusten aika on juuri nyt. Kävin itse postissa ja kannoin kortit "kotiin". Mutta oman korteni kannan kotiin vasta keskiviikkona. Niinkuin moni muukin.

Paikallisista tapahtumista vetovastuussa olevat käyvät läpi omia listojaan. Onko kaikki kunnossa? Kortit, kaasut, pallot, narut ja nippelit, julisteet, paikat, mahdolliset luvat, puhumattakaan siitä säästä. Kaiken pitäsi tässä vaiheessa olla kunnossa. Ja onhan niitä talkoolaisiakin tulossa, onhan?

Mitäs me muut sitten mietitään. Odotammeko vielä tiistai-illan pääuutisten sääennustusta vai luvattu mikä luvattu! Muistuu tässä vaiheessa mieleen sanonta: ei ole huonoja ilmoja vaan huonoja varusteita. Joten eiköhän pidetä huoli siitä, että olemme sovitussa paikassa sovittuun aikaan satoi tai paistoi.Tästä pidetään kiinni. Se on vähintä mitä minä voin asian hyväksi tehdä.

Tavataan toreilla!

Aurinkoinen päivä vs. aurinkoinen mieli

Toivottavasti molemmat! Pidetään peukkuja, että ensi viikon keskiviikkona aurinko paistaa koko Suomessa siniseltä pilvettömältä taivaalta. Todennäköisyys on kuitenkin fifty/sixty. Tällä viikolla meitä on hellitty pitkän pimeän talven jälkeen aurinkoisilla päivillä. Ja kuten hyvin tiedämme, alamäen jälkeen tulee yleensä ylämäki ennemmin tai myöhemmin.  En tosin tunnustaudu pessimistiksi vaan uskon auringon paistavan tulevalla viikollakin.

Jos ei taivaalla, niin meidän tapahtumaan osallistuvien sisällä. Ja kun se paistaa siellä, niin se lämmittää meidän itsemme lisäksi myös keskiviikkona kohtaamiamme ihmisiä. Maailman MS-päivä on myös mahdollisuus tuottaa ihmisille hyvää mieltä. Joten samalla, kun kohtaamme ihmisiä tärkeällä viestillä, niin toivotetaan kaikille aurinkoista ja leppoisaa päivää mahdollisen sateen ja kiireen keskellä.

Pienet sanat ja huomaavaisuudet lämmittävät meitä kaikkia ja tuntuvat antajasta ja saajasta yhtä hyvältä. Maailman MS-päivä on loistava mahdollisuus luoda paikallisesti myönteistä mielikuvaa toiminnastamme. Viestiin liitetty hymy ja ystävällinen sana on parasta PR:ää yhteiselle asiallemme.

MS-taudilla on ”Tuhannet kasvot” ja kasvojen takana tuhansia ihmisiä ja heidän läheisiään. Ja me kaikki haluamme toivottaa ensi keskiviikkona 30.5.2012 AURIKOISTA PÄIVÄÄ  jokaiselle vastaantulijalle ympäri Suomea!

Tsemppiä!

Hurraa!

Nyt se on totta. Eilen ilmestyi Koti ja puutarha -lehti, jossa komeilee kampanjakasvomme Tomi. Tänään saatiin auki myös www.tuhannetkasvot.fi. Sivuilta ja YouTubesta löytyy myös upea kampanjavideo. Miltä näyttää?

Mitäköhän ihmiset nyt sanovat

Tänään ilmestyy ensimmäinen MS-kampanjan lehti-ilmoitus Koti ja Puutarha -lehdessä. Toivottavasti myös kampanjanettisivu saadaan ylös viimeistään huomenna. Kampanjan aloitus vähän stressaa. Ammattitaitoiset tekijät ovat varmistaneet, ettei kampanjan laadussa ole moitittavaa. Kilttinä tyttönä murehdinkin, mitä yleisö siitä ajattelee ja sanoo.

Lounais-Lappi-lehden kirjoitus ”MS-tauti ei ole este hyvälle elämälle” synnytti viime viikonloppuna keskustelua MS-liiton Facebook-sivulla. Jutun positiivinen sävy sai kiitosta, toisaalta yltiöpositiivisuus sai moitetta. Keskustelu sai minut miettimään, missä raja kulkee? 

Kun nyt alkavaa kampanjaa ryhdyttiin suunnittelemaan, hahmottelimme akselin jolla se tasapainoilee: Kampanjan pitää antaa toivoa. Kampanja ei saa vähätellä MS-taudin merkitystä. MS-taudilla ei kannata pelotella, koska sitä koskevat yleiset käsitykset hoitavat homman. MS-tauti on se, josta joutuu pyörätuoliin ja siihen elämä sitten loppuukin, eikö niin? 

Viisi rohkeaa ihmistä on antanut kasvonsa MS-kampanjalle. Heidät valittiin malleiksi yhden yhdistävän tekijän takia: He edustavat kampanjan kohderyhmää, työikäisiä suomalaisia. Silti heidän kampanjasivulla julkaistavat tarinansa ovat samankaltaisia. Ne ovat rohkaisevia. Silti en olisi koskaan halunnut tavata Tiiaa, Tomia, Esaa, Sariannea ja Virpiä. En näissä merkeissä.

MS-tauti on ristiriitainen sairaus, koska se antaa ja ottaa. Kaikki ovat menettäneet jotakin, mutta useimmat kertovat oppineensa asioita MS-diagnoosin myötä. Se kumpi näkökulma otetaan, täytyy valita joka kerta. Myös MS:n tuoman surun, pelon, menetysten ja rajoitteiden tuominen esiin on tärkeää. Täydellistä tasapainoa myönteisen ja kielteisen välillä tuskin onkaan. On mahdollista vain todeta, että MS-taudilla on tuhannet kasvot.

Ilmoitus Koti ja puutarha -lehdessä 2/2012

Voiko vähän olla paljon?

Yhdistystoiminnan haaste yli muiden on aktiivisen porukan vähyys. Jäseniäkin on, mutta tekijät ovat kiven takana. Tämä asia on jotenkin fossiloitunut, kuin vesi Saharan autiomaan alle. Porukkaan on, mutta miten se saadaan toimimaan?

Mitäs jos asia onkin niin, että ei niitä tekijöitä paljon olekaan.

Kuinka paljon porukkaa pitäsi olla, että sitä olisi riittävästi? Sen pystyisi varmasti laskemaan, jos haluaisi tietää. Joskus olisi hyvä tietääkin. Voisiko vähän olla kuitenkin riittävästi ja miten vähästä saataisiin riittävää? Sillä joskus paljon voi olla liikaakin. Millä vähän voi korvata?

Vähän voi mielestäni korvata innokkuudella, rohkeudella, ennakkoluulottomuudella, uskolla asian tärkeyteen, positiivisella asenteella, luovuudella ja monella muullakin asialla.Kaikesta tästä yleensä seuraa se, että meitä on tai oli ihan riittävästi. Se vaan edellyttää sitä, että tavoitteet asetetaan aktiivisen porukan resurssien mukaisiksi.

Tehdään aina vaan se mihin pystytään, mutta tehdään se vietävän hyvin. Kukaan ei odota enempää - tämä on ihan riittävää!